Elokuvapuheenvuoro

"Vedän syvään henkeä ja siitä huolimatta, et mun selkää pitkin valu kylmä hiki, posket punotti ja tuntu kuumilta.

Puristin huulet yhteen mahdollisimman tiukasti ja koitin rauhottua. 'Kaikilla muillaki on menny hyvin', toistin ittelleni ja kävelin luokan eteen lappu tiukasti kourassa"

Keskiviikkona on mun ensimmäinen kerta esittää yksin jotain tän luokan edessä. Näiden uusien ihmisten silmien alla.
Mun mahassa kiertää tälläki hetkellö, koska tiiän jo valmiiks odottaa sitä tapahtumaa keskiviikkona.

Mä en oo koskaan ollu hyvä puhumaan ihmisten edessä - lukuunottamatta niitä paria ekaa vuotta ala-asteella, ku mä en vielä tienny miten julmasti ihmiset kuiskii, kattoo ja nauraa sulle.

Kymppiluokalla kerroin jokaiselle opettajalle meneväni paniikkiin, jos joudun jotain esittämään, enkä sit joutunu onneks. Yläasteella muutaman kerran meinasin saada ihan täyden paniikkikohtauksen, ku mut kutsuttiin eteen pitämään jotain esitelmää.

Huono itsetunto, paskat koulut ja luokkakavereiden katseet, ni siitä se kauhu sit lähtee.

 Toivottavasti tällä kertaa menee paremmin.