Cats

Nonni. Mä lupasin tehä esittelyn näistä meitsin yhdeksästä karvapallosta ja vihdoinki sain tän vähänniinku tehtyä. En tehny mitään kilometriselityksiä kenestäkään noiden kuvien alle et koittakaa kestää ja kyselkää jos kiinnostaa.

Tobias on mun mutsin lellikki, jolla oli munuaissyöpä.
Se on eläny paljon pidempään, ku mitä sen elinajasta ennustettiin ja se syöpä on pysäytetty.
Tobby on sen sisarpuolta Sunnya n. kuukauden nuorempi ja ikää on 5v 3kk.
Tällä hetkellä me ei tiedetä missä Tobias luuraa ja tietysti tällä hetkellä suurimmalla todennnäkösyydellä
se on kuollu.

Andy (Antonio) on meijän karvapallo jossa on 3/4-osaa Norjalaista Metsäkissaa.
Se tuppaa kesäsin vaeltelemaan meijän vanhan himan luokse, jossa joku sekopää on uhannu ampua sen.
Tää kollipoika on melkeen 5 ja puol vuotta vanha.

Nutski (Emilica) on vähänniinku Fannyn nimikkokissa, koska ne tulee keskenään toimeen
erittäin hyvin. Tää on Sammyn ja Jessican sisko ja ikää on 4v 4kk.

Tää on mun paha Patzmal, jonka aikasempi nimi oli Nepaliinu, kunnes
se sitte päätettiin ristiä ihan virallisesti Patzmaliks. Patzem on meijän kissoista
tällä hetkellä kaikkein nuorin ja ikää sil on 2v 10kk.

Fabrizio eli meijän nimitysten mukaisesti Baboo. Tää oli ihan himo arka tullessaan
meille, mut nykyään se sietää jopa hetken aikaa sylissä olemista.
Baboo on kissa, joka oli meijän äidin äidille kaikkein rakkain. Viimenen asia jonka mumu
pisti äidin lupaamaan sille, oli se, et Baboo me pidettäis aina. Ikää tällä kollilla on 5v.

Sammy on meijän luupääkissa. Toi nimitys tulee siitä, et sillä on jotenki kovempi
kallo ku meijän muilla kissoilla. Tää on siis Emilican ja Jessican veli, eli ikääki on saman
verran ku niillä.

Jessica on Emilican ja Sammyn sisko. Se on tavallaan mun kissa, koska se viihtyy
mun seurassa kaikkein eniten. Iän voitte lukee ylhäältä Emilican kuvan alta.

Minelia eli Misse on ainut joka on jäljellä meijän kolmesta
alkuperäsestä kissasta. Se on Tobiaksen mutsi ja ikää tullu jo
kunnioitettavat 6v 5kk.

Sunny on mun ensimmäisen oman kissan tytär. Tän kissan mutsi on kuollu ja
sen kuolinsyy on edelleenki kysymysmerkki.
Tätä kutsutaan "Pusukissaks", koska se tykkää antaa märkiä pusuja :3
Ikää tällä on kuukauden verran enemmän ku Tobiaksella, eli 5v 4kk.

Viimesenä, muttei missään tapauksessa vähäisimpänä on mun kullanmurut, jotka on päässy parempaan paikkaan.

Vasemmalla on Lumina "Lumppis", joka oli meijän eka kissa.
Se otettiin meille Hesystä aikoja sitte - Elokuussa 2007.
Se oli tavallaan Fannyn kissa, koska ne tuli toimeen niin hyvin keskenään.
Lumppis katos kesällä/syksyllä 2008, jollon meille synty kaks pentuetta, eikä se vaan kestäny niitä pentuja.
Sen jälkeen me ei olla kuultu siitä sanallakaan mitään ja tälleen vuosien jälkeen totuus on iskeny meitä kasvoihin - Se on melkein varmasti kuollu.
Se täyttäis ens Tammikuussa 10-vuotta.

Fiana " Fiikkus" on oikeella olevassa kuvassa. Sillä on tossa sen 6 henkinen pentue.
Pennut ylhäältä alas lueteltuna: Elf, Lily, Mandy, Sunny, Muma & Migi.
Fiana oli on mulle kaikkein rakkain kissa koskaan - Se oli mun kissa.
Se tuli meille elokuussa 2007 ja oli tollon about 3 kuukauden ikänen. Se oli nuori ja pelokas. Muutamana ensimmäisenä yönä ukkosti ja se mauku peloissaan. Nostin sen uudestaan ja uudestaan mun sänkyyn, et se rauhoittuis. Fiana oppi vähitellen nukkumaan mun vieressä ja muistan viel'ki sen yhen päivän, ku tulin himaan. Olin väsyny ja menin mun sänkyyn nukkumaan päikkäreitä. Fiana nukku mun tyynyn ja seinän välissä. Nukuin kolmisen tuntia ja heräsin Fiikkuksen ääneen. Se katteli mua sen vihreillä silmillä, ensimmäistä kertaa uteliaana, eikä peloissaan. Kiinnitin yhen narunpätkän mun katosta roikkuvaan koukkuun (se koukku oli siis mun hyttysverkkoa varten). Fiana alko läpsiä sitä narua ja se oli sen eka kerta, ku se leikki. Siinä me vietettiin mukavasti muutama ihana yhteinen vuosi.

Heinäkuussa 2009 Fiana palas himaan häntä ihan vereslihalla. Mä itkin peloissani, koska en tienny mitä oli tapahtunu. Äiti lähti mun ja Fianan kanssa Viikin eläinsairaalaan kiireesti. Siellä mä jäin odotushuoneeseen peloissani, ku mutsi meni Fianan kanssa yhteen huoneista. Ootin, kunnes äiti palas. Se kerto, et mun Fiana selviää ja et sen häntä amputoitas. Sen piti olla rutiinileikkaus. Olin niin helvetin helpottunu, et itkin.

Seuraavana aamuna mä heräsin siihen, et äiti ja sisko itki molemmat mun sängyn vieressä. Tiesin et jotain oli tapahtunu. Mutsi kerto, et Fiikkus oli poissa. Se oli saanu jonkun kohtauksen nukutuksen aikana ja 15 minuutin elvytyksestä huolimatta kuollut. Se oli poissa.

Vielä tähän loppuun, että ainut asia jota Fianan tapauksessa kadun, on se, etten mennyt sen mukaan sinne tutkimushuoneeseen, vaan oletin, et tuun vielä näkemään sen.

Anteeks, etten ollu sun vieressäs viimeseen asti.

Teksti on tosi hyvin kirjotettu, mut se on mun ton aikasta harakanvarvastusta.
R.I.P. Fiana Serafina Sonck