Mä haluun vaan olla hyvä jossain

 

Monta kertaa viikossa mä istun pöydän ääreen ja asetan pinon piirustuspaperia mun eteen. Laitan musiikin soimaan koneelta ja alan luonnostelemaan jotain mun päähän syntynyttä ajatusta. Hetken aikaa kaikki menee hyvin, mut sit mun päähän tulee kuvitelma siitä kuinka mun systeri olis kyseisen piiroksen piirtäny. Asiaa ei todellakaan auta se, et yleensä hän tulee mun viereen seisomaan ja kattomaan ku mä koitan saada mun ajatuksia paperille yhtä hienona kuvana ku mitä se piirtää.

Mä voin kuvitella se ajatukset mun siskon mielessä: "Voi vittuku toi ei osaa piirtää".
Yleensä siinä kohassa tiuskasen jotain tai peitän mun piiroksen - ja heti sen jälkeen ku sisko kävelee pois siitä pöydän luota, mä otan sen piiroksen käteen ja rypistän sen. Samaan aikaan mun päässä pyörii vaan yks ajatus; Minkä takia mä en oo lahjakas?

Joskus harvoin mä onnistun jossain piiroksessa ja se on hieno fiilis. Sitä ei tosin kauaa kestä, koska sit mä kävelen jääkaapille ja nään mun systerin piirokset siinä ovessa. Ne tuijottaa suoraan mun sieluun.

Välillä mulle tulee sellanen olo, että on isosiskon rooli jäädä pikkusiskojensa varjoon. Mun mutsi kehuu nuorinta systeriäni siitä, et se lausuu englantia paremmin, ku minä siinä iässä. Molempien mun pikkusiskojen lauluääntä kehutaan. Niiden piirtotaitoja kehutaan, koska ne on huomattavasti ikäluokkaansa parempia piirtämään. Fannyn ulkonäköä jaksetaan kehua aina joka tasolla.

Ei oo pitkä aika siitäkään, ku mä olin ylpee siitä, et osaan kirjottaa niin elävästi. Ette edes halua tietää mitä tapahtu. Fanny kirjotti yhen postauksen meijän yhteiseen blogiin ja jako sen faceen. Äiti jako sen välittömästi seinällään ja se sai paljon kehuja siitä kuinka elävästi se kirjottaa ja kuinka hänen kirjoittamansa romaanin ekaa osaa odotetaan.

On hyvin mahdollista, et mä otan kaiken turhan raskaasti, mut ainoot asiat joista mä saan kehuja on sellaset kuten "Olit reipas tänään, ku heitettiin kaatopaikkakeikkaa", "Oot jaksanu lukee hyvin kokeisiin" jnejne. Eiks mussa oo oikeesti mitään muuta kehumisen arvosta?

Ps. Oon enään 8 kilon päässä mun painotavotteesta :) Siitä voin sentään olla tyytyväinen ittessäni, vaikka kukaan muu sitä ei huomaakkaan.

Surrender

"Aina ei voi mennä hyvin. Aina ei mee ees siedettävästi. Joskus tuntuu vaan siltä, et kaikki romahtaa"

Koeviikon ensimmäinen osuus on suoritettu. Viiminen koe on ens maanantaina, joten mulla on 3 normipäivää + vklp vapaata. Aijon nukkua, nukkua ja nukkua vielä lisää. Viimesen kahen yön yhteinen unisaldo on 4,5h, eli aikalailla kahvin voimalla oon menny kokeisiin. Unenpuute vaikuttaa aika nopeesti myös mun mielialaan. Tässä tapauksessa musta tuntu etten jaksa yhtään ylimäärästä kokeiden lisäks. Silti kaikkee paskaa sato niskaan.

Ask.fm. Mun oma aski on saanu olla aikalailla rauhassa haukuilta, mut jotain muuta siellä tällä kertaa oli. Joku paskiainen oli päättäny paskoa mun elämän täysin. Sen lisäks, että kyseinen henkilö oli ilmeisesti selannu mun Tumblrin läpi, hän myös päätti mun puolesta, että syöttää erään henkilön pään täyteen paskaa musta. Ja tää kyseinen henkilö ilmeisesti usko kaiken. Moni teistä lukijoista varmaankin arvaa kenestä puhun ja se on ihan ok, mut en aijo julkasta yhtään kommenttia, jossa hänet mainitsette :)

En tiiä minkä takia, mut mä en haluu just nyt nähä ketään. Haluun käpertyy mun sänkyyn ja käydä nukkumaan. Haluun kattoo romanttisia nyyhkyleffoja tai Hurjaa Remonttia ja itkeä niin paljon, ettei multa enään tuu yhtään kyyneltä.

Ja mitä suhun Ask.fm paskiaiseen tulee..

Cats

Nonni. Mä lupasin tehä esittelyn näistä meitsin yhdeksästä karvapallosta ja vihdoinki sain tän vähänniinku tehtyä. En tehny mitään kilometriselityksiä kenestäkään noiden kuvien alle et koittakaa kestää ja kyselkää jos kiinnostaa.

Tobias on mun mutsin lellikki, jolla oli munuaissyöpä.
Se on eläny paljon pidempään, ku mitä sen elinajasta ennustettiin ja se syöpä on pysäytetty.
Tobby on sen sisarpuolta Sunnya n. kuukauden nuorempi ja ikää on 5v 3kk.
Tällä hetkellä me ei tiedetä missä Tobias luuraa ja tietysti tällä hetkellä suurimmalla todennnäkösyydellä
se on kuollu.

Andy (Antonio) on meijän karvapallo jossa on 3/4-osaa Norjalaista Metsäkissaa.
Se tuppaa kesäsin vaeltelemaan meijän vanhan himan luokse, jossa joku sekopää on uhannu ampua sen.
Tää kollipoika on melkeen 5 ja puol vuotta vanha.

Nutski (Emilica) on vähänniinku Fannyn nimikkokissa, koska ne tulee keskenään toimeen
erittäin hyvin. Tää on Sammyn ja Jessican sisko ja ikää on 4v 4kk.

Tää on mun paha Patzmal, jonka aikasempi nimi oli Nepaliinu, kunnes
se sitte päätettiin ristiä ihan virallisesti Patzmaliks. Patzem on meijän kissoista
tällä hetkellä kaikkein nuorin ja ikää sil on 2v 10kk.

Fabrizio eli meijän nimitysten mukaisesti Baboo. Tää oli ihan himo arka tullessaan
meille, mut nykyään se sietää jopa hetken aikaa sylissä olemista.
Baboo on kissa, joka oli meijän äidin äidille kaikkein rakkain. Viimenen asia jonka mumu
pisti äidin lupaamaan sille, oli se, et Baboo me pidettäis aina. Ikää tällä kollilla on 5v.

Sammy on meijän luupääkissa. Toi nimitys tulee siitä, et sillä on jotenki kovempi
kallo ku meijän muilla kissoilla. Tää on siis Emilican ja Jessican veli, eli ikääki on saman
verran ku niillä.

Jessica on Emilican ja Sammyn sisko. Se on tavallaan mun kissa, koska se viihtyy
mun seurassa kaikkein eniten. Iän voitte lukee ylhäältä Emilican kuvan alta.

Minelia eli Misse on ainut joka on jäljellä meijän kolmesta
alkuperäsestä kissasta. Se on Tobiaksen mutsi ja ikää tullu jo
kunnioitettavat 6v 5kk.

Sunny on mun ensimmäisen oman kissan tytär. Tän kissan mutsi on kuollu ja
sen kuolinsyy on edelleenki kysymysmerkki.
Tätä kutsutaan "Pusukissaks", koska se tykkää antaa märkiä pusuja :3
Ikää tällä on kuukauden verran enemmän ku Tobiaksella, eli 5v 4kk.

Viimesenä, muttei missään tapauksessa vähäisimpänä on mun kullanmurut, jotka on päässy parempaan paikkaan.

Vasemmalla on Lumina "Lumppis", joka oli meijän eka kissa.
Se otettiin meille Hesystä aikoja sitte - Elokuussa 2007.
Se oli tavallaan Fannyn kissa, koska ne tuli toimeen niin hyvin keskenään.
Lumppis katos kesällä/syksyllä 2008, jollon meille synty kaks pentuetta, eikä se vaan kestäny niitä pentuja.
Sen jälkeen me ei olla kuultu siitä sanallakaan mitään ja tälleen vuosien jälkeen totuus on iskeny meitä kasvoihin - Se on melkein varmasti kuollu.
Se täyttäis ens Tammikuussa 10-vuotta.

Fiana " Fiikkus" on oikeella olevassa kuvassa. Sillä on tossa sen 6 henkinen pentue.
Pennut ylhäältä alas lueteltuna: Elf, Lily, Mandy, Sunny, Muma & Migi.
Fiana oli on mulle kaikkein rakkain kissa koskaan - Se oli mun kissa.
Se tuli meille elokuussa 2007 ja oli tollon about 3 kuukauden ikänen. Se oli nuori ja pelokas. Muutamana ensimmäisenä yönä ukkosti ja se mauku peloissaan. Nostin sen uudestaan ja uudestaan mun sänkyyn, et se rauhoittuis. Fiana oppi vähitellen nukkumaan mun vieressä ja muistan viel'ki sen yhen päivän, ku tulin himaan. Olin väsyny ja menin mun sänkyyn nukkumaan päikkäreitä. Fiana nukku mun tyynyn ja seinän välissä. Nukuin kolmisen tuntia ja heräsin Fiikkuksen ääneen. Se katteli mua sen vihreillä silmillä, ensimmäistä kertaa uteliaana, eikä peloissaan. Kiinnitin yhen narunpätkän mun katosta roikkuvaan koukkuun (se koukku oli siis mun hyttysverkkoa varten). Fiana alko läpsiä sitä narua ja se oli sen eka kerta, ku se leikki. Siinä me vietettiin mukavasti muutama ihana yhteinen vuosi.

Heinäkuussa 2009 Fiana palas himaan häntä ihan vereslihalla. Mä itkin peloissani, koska en tienny mitä oli tapahtunu. Äiti lähti mun ja Fianan kanssa Viikin eläinsairaalaan kiireesti. Siellä mä jäin odotushuoneeseen peloissani, ku mutsi meni Fianan kanssa yhteen huoneista. Ootin, kunnes äiti palas. Se kerto, et mun Fiana selviää ja et sen häntä amputoitas. Sen piti olla rutiinileikkaus. Olin niin helvetin helpottunu, et itkin.

Seuraavana aamuna mä heräsin siihen, et äiti ja sisko itki molemmat mun sängyn vieressä. Tiesin et jotain oli tapahtunu. Mutsi kerto, et Fiikkus oli poissa. Se oli saanu jonkun kohtauksen nukutuksen aikana ja 15 minuutin elvytyksestä huolimatta kuollut. Se oli poissa.

Vielä tähän loppuun, että ainut asia jota Fianan tapauksessa kadun, on se, etten mennyt sen mukaan sinne tutkimushuoneeseen, vaan oletin, et tuun vielä näkemään sen.

Anteeks, etten ollu sun vieressäs viimeseen asti.

Teksti on tosi hyvin kirjotettu, mut se on mun ton aikasta harakanvarvastusta.
R.I.P. Fiana Serafina Sonck

I own you an explanation

Multa kysyttiin tänään sitä, että missä on uusin postaus. No, tässä se tulee.

Julkasin viimeks 11 päivää sitte, mikä on mun blogihistoriassa muistaakseni ennätyspitkä postausväli. Syy tähän on hyvin yksinkertainen: Oon ollu ihan helvetissä viimeset 7 päivää, eikä ennen sitä oo ollu mitään postauskelpoista. Mä oon kyllästyny jaarittelemaan paskaa, jota en edes ite jaksais lukea.

Toisekseen mulla on ollu helvetinmoinen kiire, helvetinmoinen stressi ja helvetinmoinen uupumus. Oon pystyny panostamaan opiskeluun vaan puoliteholla, koska mun tunne-elämä on ajautunu karille. 

Ensimmäiset merkit mun väsymyksestä oli päällä jo jokin aika sitte, mut nyt viimeistään oon huomannu kuin uupunu oon. Lukio _EI_ ole tähän syynä, vaan ihan muut asiat, joita en teille julkisesti jaa, pahoittelut. Huomaan mun uupumuksen siitä, et välillä nauran ihan maha kippurassa, mut sit jo 10min jälkeen saatan kietoutua mun peittoon ja itkeä hammasta purren sängyn nurkassa.

Ne lyhyet vapaa-ajat joita mulla on kokeisiin lukemisen lomassa ollu, on käytetty nukkumiseen ja en oo sen takia nähny Villeä tai mun muita frendejä (ai niin, mullahan ei oo muita frendejä enää) viikkoon. Välillä haluisin vaan halin, enkä mitään muuta, ni jaksaisin taas elää.

Tässä teille nyt syitä postaustaukoon. Pahoittelut ja julkasen jotain järkevää jahka ideoita syntyy.

Mitä te haluisitte mun blogista lukee?

Getbullied.fm

Ask.fm. Virallisemmalta nimeltään GetBullied.fm.
Joka päivä mun etusivulle ilmestyy viestejä joissa anonyymit haukkuu jonkun henkilön kuolleita läheisiä tai joitakin muita heille tärkeitä henkilöitä. Joka kerta mun tekee mieli alkaa itkeä, koska oon niin empaattinen. Ne raivokkaat vastaukset joita anonyymit saa, on yleensä täynnä sitä tuskaa, vihaa, kipua, jota kirjottaja kokee vastaustaan suutuspäissään kirjoittaessa.
Yks asia mua aina mietityttää; Mitä sairasta mielihyvää ihmiset saa siitä, et ne kirjottaa anonyymejä vihaviestejä ihmisille? Tuleeks siitä jotenki sadistista mielihyvää vai sellanen tunne et sulla on yliote jonkun muun elämästä?

Kaiken huippu oli noin viikko sitten, kun askissa eräs seuraamani kaikin puolin erittäin kultainen jätkä avautui ja kertoi syntyneensä keskosena ja että hänen veljensä oli kuollut. Sen jälkeen hänen askiinsa tuli seuraavanlaiset "kysymykset":
"Hieroin just persettä sun veljen naamaa :DDDDDDDDDDDDD"
"Lol joku vitu veljes on kuollu miks sä sitä kaipaat ei sekää sua kaipais xd nauran sun runoki ooks sä joku vitu runoilija lol veljes on kuollu hahaa se on kuollu en sure xd lol se on kuollu sä et nää sitä enää IKINÄ se on kuollu!!!!!!!!!!! Kuolluuuuuuuu! Et nää sitä enääääääääääääääääää!!!!!!!!!!!!!"

"Veljes paskantaa sun päälle taivaasta"

Lukiessani noita ja kyseisen henkilön vastauksia mua sattu niin sydämeen, etten kyenny muuta ku itkemään. Tää kyseinen jätkä ei oo tehny pahaa kärpäsellekkään ja se on monesti saanu mut hymyilemään vastauksillaan. Hän -kuten moni muukaan- ei missään tapauksessa ansaitse anojen vittuilua.
Se että ihmisillä on ask, ei tarkoita sitä et sinne pitäis heti mennä vittuilemaan. Se tarkottaa sitä et siellä kysellään ihmisiltä juttuja. Kaikki te jotka luette tätä; Menkää itteenne ja miettikää et ootteko joskus menny haukkumaan jotakuta anona. Jos ootte, ni miettikää ens kerralla pidemmälle.

Luojalle kiitos siitä, et mulle ei oo kukaan toistaseks tullu päätään aukomaan mun läheisistä. Eikä muuten sit vittu myöskään tarvitse tulla. Pärjään ihan hyvin näillä mun ulkonäköä koskevilla kommenteilla.

 So - FUCK YOU (:

Something from my School

Mun eka päivitys keskeltä oppituntia, hehheh.
ReMa (kukaan ei tiiä mistä toi nimitys on tullu) -tunnit on aikamoista säätämistä, koska toi ope on 85% oppitunneista melkein 10 minuuttia myöhässä. Täällä tosiaan piti muistaakseni opettaa jotain opiskelutekniikkaa, mut tähän mennessä me ollaan ainoastaan tehty jotain saakelin Blogger-juttuja ja opeteltu Google Driven käyttöä. Ne on just sellasia asioita jotka mä osaan tehä silmät kiinni ja kädet sidottuina.... -_-'

Meinasin alkaa nukkumaan bilsantunnilla, joten heti bilsan kaksarin loputtua ravasin pää kolmantena jalkana läheiseen Siwaan ja hain yhen kahvin. (Taustalla mun rakas NYK). Jos en olis hakenu kahvia, ni olisin vajonnu syvään koomaan yhteiskuntaopin tunnilla.
Tällä hetkellä joudun tuskallisen kuoleman käsiin, koska meijän pitää tehä joku vlogi tästä tunnista. Vittu mä en kestä. Save me please.

Nobody wants a girl with scars

Siirryn nyt hetkeks valosta varjoon ja palaan tähän viiltely-asiaan. En ala kirjottamaan siitä kauheessa masiksessa jolloin ette varmasti ymmärtäis mun pääpointtia, vaan nyt kirjotan ihan tälleen tavallisessa mielentilassa.
Selasin eilen illalla Tumblria ja huomasin, et mun dashiin oli ilmestyny reblogattu teksti viiltelystä. Oikeestaan se oli miehen kirjottama teksti, joka koski viilteleviä tyttöjä. Se teksti meni näin:

We all carry scars with us. Some of us are just better at hiding them than others. But I personally would not want to date a girl WITHOUT scars. Life teaches us many lessons and the thought of being with someone that has never suffered through hardship is in no way appealing to me. I want a girl that’s down to earth. A girl that knows pain and suffering. A girl that knows how hard life can be so that she can appreciate the beautiful things in life. She has to have scars so that I can love her and protect her and pamper her and allow her scars to finally heal. Never give yourself to someone that demands perfection. Only give yourself to someone that will lift you up and help you reach a potential you never knew you had.

Laittakaa Google kääntäjään, jos ette ite jaksa suomentaa tai ette yksinkertasesti vaan osaa.
Harvoin törmään teksteihin jotka ihan tosissaan saa mut pysähtymään ja miettimään. Mä luin ton tekstin uudestaan ja uudestaan, kunnes noi sanat painu hitaasti mun mieleen. En oo oikeestaan koskaan aikasemmin aatellu, et maailmassa on miehiä jotka nimenomaan haluis tytön jolla on käsissä tai jossain muualla viiltojälkiä. Askissa on joitaki tyyppejä, jotka sanoo, et kyl ne vois sellasen ottaa, mut ei kukaan oo sanonu aikasemmin tälleen.

En edelleenkään kannusta ketään viiltelemään, koska monet jätkät tosissaan haluu sellasen tytön, jol on puhtaat käsivarret ja tää on muutenki täysin turhaa. Mut joitaki se auttaa. Mua se autto ja ainaku tunnen kipua mun iholla, ni tiiän olevani elossa.
Peace.

Ps. Vittu ette todellakaan saa miehiä viiltelemällä. Saatte miehiä, jos ootte omat iloset ittenne.

Espoo Live! 2013

Redraman kuva meikäläisen instagramista!

Hyvää seuraa ja kohtalaista musiikkia! Redrama oli totisesti päivän esiiintyjistä se paras! Jatkuva seisominen otti kyl mun kantapäihin aikalailla ja mun pankkikortti oheni huomattavasti, koska jouduin ruokkimaan ton yhen rahattoman tyypin jonka raahasin mun mukaan kyseiseen tapahtumaan. Paljon tuttuja näky (tai siis Villen tuttuja), mut mä en nähny oikeestaan ketään joita olisin tuntenu. Lukuunottamatta Emiliaa, Karoa, Eveä tai Danielaa.
Toi kyseinen yllä oleva kuva on tosissaan mun instagramista ja itse REDRAMA on tykännyt siitä :D <3
Enempää kuvia en kuitenkaan kyseisestä tapahtumasta ottanu, joten valitan :(

Sitte palataan lauantai-iltaan. Sinä/te jotka mulle askissa heititte anonyyminä sitä paskaa tosta Espoo Livestä, et kuinka mut jätettiin yksin sinne lavan reunalle tanssimaan ja kuinka mun mutsilla, siskolla, Emilialla ja Villellä olis parempi fiilis, jos tappaisin itteni, ni voisitte miettii mitä sanotte. Melkein toteutin teijän toiveen ja olin ekaa kertaa koskaan ihan tosissaan vuotaa kuiviin. Tässä mä silti oon ja aijon pitkään täällä vittu ollakki, et vetäkää käteen.