But I really hope she's made itNo otsikko nyt ainakin on asiaankuuluva, vaikka tää päivä ei oo koskaan ollu mulle yhtään sen kummempi, ku muutkaan päivät Helmikuussa. Tainojoo, oikeestaan tää ystävänpäivä poikkes muista silleen, et en ollu sairaalassa enkä completely alone ;) Ei siit sen enempää, koska tiiän, et yhet tietyt ihmiset lukee tätä ja en haluu kuulla koulussa mitään naljailuu :'D
that someone took her home.
She was lost but wasn't missing
she would always walk alone.
Voin vaan sanoo, et mitä nyt noit vanhojentanssijuttuja ja penkkareita katoin, ni oon todellaki menossa lukioon!!
Anteeks tää pikapäivitys, koska haluun mennä nukkumaan. Voin vaan sanoo sen, et mun elämä on kummasti muuttunu paremmaks viimesen viikon aikana - silleen, et oon alkanu viihtymään koulussa.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti