People say suicide is selfish and cowardly. That's bullshit.
It's more selfish to expect someone to go through life feeling like shit, just so you can keep them around because they make you happy or some shit.
It is not their duty to keep you happy whilst they go through hell, you fucking morons.

lauantai 21. syyskuuta 2013

I own you an explanation


Multa kysyttiin tänään sitä, että missä on uusin postaus. No, tässä se tulee.

Julkasin viimeks 11 päivää sitte, mikä on mun blogihistoriassa muistaakseni ennätyspitkä postausväli. Syy tähän on hyvin yksinkertainen: Oon ollu ihan helvetissä viimeset 7 päivää, eikä ennen sitä oo ollu mitään postauskelpoista. Mä oon kyllästyny jaarittelemaan paskaa, jota en edes ite jaksais lukea.
Toisekseen mulla on ollu helvetinmoinen kiire, helvetinmoinen stressi ja helvetinmoinen uupumus. Oon pystyny panostamaan opiskeluun vaan puoliteholla, koska mun tunne-elämä on ajautunu karille. 

Ensimmäiset merkit mun väsymyksestä oli päällä jo jokin aika sitte, mut nyt viimeistään oon huomannu kuin uupunu oon. Lukio _EI_ ole tähän syynä, vaan ihan muut asiat, joita en teille julkisesti jaa, pahoittelut. Huomaan mun uupumuksen siitä, et välillä nauran ihan maha kippurassa, mut sit jo 10min jälkeen saatan kietoutua mun peittoon ja itkeä hammasta purren sängyn nurkassa.

Ne lyhyet vapaa-ajat joita mulla on kokeisiin lukemisen lomassa ollu, on käytetty nukkumiseen ja en oo sen takia nähny Villeä tai mun muita frendejä (ai niin, mullahan ei oo muita frendejä enää) viikkoon. Välillä haluisin vaan halin, enkä mitään muuta, ni jaksaisin taas elää.

Tässä teille nyt syitä postaustaukoon. Pahoittelut ja julkasen jotain järkevää jahka ideoita syntyy.
Mitä te haluisitte mun blogista lukee?

maanantai 9. syyskuuta 2013

Getbullied.fm


Ask.fm. Virallisemmalta nimeltään GetBullied.fm.
Joka päivä mun etusivulle ilmestyy viestejä joissa anonyymit haukkuu jonkun henkilön kuolleita läheisiä tai joitakin muita heille tärkeitä henkilöitä. Joka kerta mun tekee mieli alkaa itkeä, koska oon niin empaattinen. Ne raivokkaat vastaukset joita anonyymit saa, on yleensä täynnä sitä tuskaa, vihaa, kipua, jota kirjottaja kokee vastaustaan suutuspäissään kirjoittaessa.
Yks asia mua aina mietityttää; Mitä sairasta mielihyvää ihmiset saa siitä, et ne kirjottaa anonyymejä vihaviestejä ihmisille? Tuleeks siitä jotenki sadistista mielihyvää vai sellanen tunne et sulla on yliote jonkun muun elämästä?

Kaiken huippu oli noin viikko sitten, kun askissa eräs seuraamani kaikin puolin erittäin kultainen jätkä avautui ja kertoi syntyneensä keskosena ja että hänen veljensä oli kuollut. Sen jälkeen hänen askiinsa tuli seuraavanlaiset "kysymykset":
"Hieroin just persettä sun veljen naamaa :DDDDDDDDDDDDD"
"Lol joku vitu veljes on kuollu miks sä sitä kaipaat ei sekää sua kaipais xd nauran sun runoki ooks sä joku vitu runoilija lol veljes on kuollu hahaa se on kuollu en sure xd lol se on kuollu sä et nää sitä enää IKINÄ se on kuollu!!!!!!!!!!! Kuolluuuuuuuu! Et nää sitä enääääääääääääääääää!!!!!!!!!!!!!"
"Veljes paskantaa sun päälle taivaasta"

Lukiessani noita ja kyseisen henkilön vastauksia mua sattu niin sydämeen, etten kyenny muuta ku itkemään. Tää kyseinen jätkä ei oo tehny pahaa kärpäsellekkään ja se on monesti saanu mut hymyilemään vastauksillaan. Hän -kuten moni muukaan- ei missään tapauksessa ansaitse anojen vittuilua.
Se että ihmisillä on ask, ei tarkoita sitä et sinne pitäis heti mennä vittuilemaan. Se tarkottaa sitä et siellä kysellään ihmisiltä juttuja. Kaikki te jotka luette tätä; Menkää itteenne ja miettikää et ootteko joskus menny haukkumaan jotakuta anona. Jos ootte, ni miettikää ens kerralla pidemmälle.

Luojalle kiitos siitä, et mulle ei oo kukaan toistaseks tullu päätään aukomaan mun läheisistä. Eikä muuten sit vittu myöskään tarvitse tulla. Pärjään ihan hyvin näillä mun ulkonäköä koskevilla kommenteilla.

 So - FUCK YOU (:

perjantai 6. syyskuuta 2013

Something from my School

Mun eka päivitys keskeltä oppituntia, hehheh.
ReMa (kukaan ei tiiä mistä toi nimitys on tullu) -tunnit on aikamoista säätämistä, koska toi ope on 85% oppitunneista melkein 10 minuuttia myöhässä. Täällä tosiaan piti muistaakseni opettaa jotain opiskelutekniikkaa, mut tähän mennessä me ollaan ainoastaan tehty jotain saakelin Blogger-juttuja ja opeteltu Google Driven käyttöä. Ne on just sellasia asioita jotka mä osaan tehä silmät kiinni ja kädet sidottuina.... -_-'


Meinasin alkaa nukkumaan bilsantunnilla, joten heti bilsan kaksarin loputtua ravasin pää kolmantena jalkana läheiseen Siwaan ja hain yhen kahvin. (Taustalla mun rakas NYK). Jos en olis hakenu kahvia, ni olisin vajonnu syvään koomaan yhteiskuntaopin tunnilla.
Tällä hetkellä joudun tuskallisen kuoleman käsiin, koska meijän pitää tehä joku vlogi tästä tunnista. Vittu mä en kestä. Save me please.

maanantai 2. syyskuuta 2013

Nobody wants a girl with scars


Siirryn nyt hetkeks valosta varjoon ja palaan tähän viiltely-asiaan. En ala kirjottamaan siitä kauheessa masiksessa jolloin ette varmasti ymmärtäis mun pääpointtia, vaan nyt kirjotan ihan tälleen tavallisessa mielentilassa.
Selasin eilen illalla Tumblria ja huomasin, et mun dashiin oli ilmestyny reblogattu teksti viiltelystä. Oikeestaan se oli miehen kirjottama teksti, joka koski viilteleviä tyttöjä. Se teksti meni näin:
We all carry scars with us. Some of us are just better at hiding them than others. But I personally would not want to date a girl WITHOUT scars. Life teaches us many lessons and the thought of being with someone that has never suffered through hardship is in no way appealing to me. I want a girl that’s down to earth. A girl that knows pain and suffering. A girl that knows how hard life can be so that she can appreciate the beautiful things in life. She has to have scars so that I can love her and protect her and pamper her and allow her scars to finally heal. Never give yourself to someone that demands perfection. Only give yourself to someone that will lift you up and help you reach a potential you never knew you had.
Laittakaa Google kääntäjään, jos ette ite jaksa suomentaa tai ette yksinkertasesti vaan osaa.
Harvoin törmään teksteihin jotka ihan tosissaan saa mut pysähtymään ja miettimään. Mä luin ton tekstin uudestaan ja uudestaan, kunnes noi sanat painu hitaasti mun mieleen. En oo oikeestaan koskaan aikasemmin aatellu, et maailmassa on miehiä jotka nimenomaan haluis tytön jolla on käsissä tai jossain muualla viiltojälkiä. Askissa on joitaki tyyppejä, jotka sanoo, et kyl ne vois sellasen ottaa, mut ei kukaan oo sanonu aikasemmin tälleen.

En edelleenkään kannusta ketään viiltelemään, koska monet jätkät tosissaan haluu sellasen tytön, jol on puhtaat käsivarret ja tää on muutenki täysin turhaa. Mut joitaki se auttaa. Mua se autto ja ainaku tunnen kipua mun iholla, ni tiiän olevani elossa.
Peace.

Ps. Vittu ette todellakaan saa miehiä viiltelemällä. Saatte miehiä, jos ootte omat iloset ittenne.

sunnuntai 1. syyskuuta 2013

Espoo Live! 2013

Redraman kuva meikäläisen instagramista!


Hyvää seuraa ja kohtalaista musiikkia! Redrama oli totisesti päivän esiiintyjistä se paras! Jatkuva seisominen otti kyl mun kantapäihin aikalailla ja mun pankkikortti oheni huomattavasti, koska jouduin ruokkimaan ton yhen rahattoman tyypin jonka raahasin mun mukaan kyseiseen tapahtumaan. Paljon tuttuja näky (tai siis Villen tuttuja), mut mä en nähny oikeestaan ketään joita olisin tuntenu. Lukuunottamatta Emiliaa, Karoa, Eveä tai Danielaa.
Toi kyseinen yllä oleva kuva on tosissaan mun instagramista ja itse REDRAMA on tykännyt siitä :D <3
Enempää kuvia en kuitenkaan kyseisestä tapahtumasta ottanu, joten valitan :(

Sitte palataan lauantai-iltaan. Sinä/te jotka mulle askissa heititte anonyyminä sitä paskaa tosta Espoo Livestä, et kuinka mut jätettiin yksin sinne lavan reunalle tanssimaan ja kuinka mun mutsilla, siskolla, Emilialla ja Villellä olis parempi fiilis, jos tappaisin itteni, ni voisitte miettii mitä sanotte. Melkein toteutin teijän toiveen ja olin ekaa kertaa koskaan ihan tosissaan vuotaa kuiviin. Tässä mä silti oon ja aijon pitkään täällä vittu ollakki, et vetäkää käteen.