You're something original

Ekaa kertaa ikinä mulle on tullu palautetta siitä, että "ei tollasta paskaa jaksa lukea, ku ei ketää kiinnosta". Tähän mun täytyy sanoa, et vaikka tää onki mun blogi ja jos ei kiinosta, ni ei tarttee lukea, niin kyllä mä ajattelin tänään, et mun blogista on tullu tylsempi sen jälkeen ku pääsin suurimmilta osin mun masennuksesta eroon. Voisin kuitenki melkein vannoa, et jahka tää talvi tulee, opiskelu alkaa taas stressaamaan ja mun mauto vanhentumaan, ni täältä suunnalta alkaa sataa lumen siasta pelkkää paskaa.

Tästä voinemmekin palata tän päivän aiheeseen, joka on tuossa yllä olevassa kuvassa.
Mä oon ruvennu ihan oikeesti näkemään painajaisia siitä, et yks kerrallaan mun ystävät jättää mut. Viimeisimpänä tietysti you-know-who ja siihen toi kuva liittyy. Kaikki muut mun unessa sanoo vaan, et mä oon loukannu niitä tai et ne on löytäny paremman ystävän ku minä, mut sit tää yks sanoo jotain joka ihan oikeesti tappaa mut sisältä. Tänäänki aamulla heräsin itkien viideltä, eli tuntia ennen herätyskellon sointia (nukahdin kylläkin sen jälkeen uudestaan), koska olin varma et se oli tapahtunu oikeesti.
Onneks mikään ei ollu muuttunu ja huomenna Espoo Liveen!

I will follow you until the very end

Mulla on helkkaristi asiaa josta voisin tänään iloksenne valittaa, mut yritän nyt kuitenki pysyä tällä valosalla puolella ja kertoa vaikka tästä päivästä ja mun viikonlopun suunitelmista.

Siis ei helvetti ku tässä biisissä on osuvat lyriikat :''D

Suurimmalle osalle teistä ei varmasti tule yllärinä, et vietin mun päivän jälleen Villen seurassa. Näin tota jätkää viimeks toissapäivänä ja mulle ehti keskiviikon aikana tulla sitä hirvee ikävä XD

Tänään mä jouduin oppituntien aikana pitämään välillä käsiä suun edessä etten olis nauranu hysteerisesti ääneen, koska mun opiskelua häirittiin eräillä epämääräisillä Kik & Whatsap -viesteillä. Tämän takia en myöskään pysty kattomaan enään koskaan pokkana mun YH'n maikkaa XD

Anyway, pyörähdin ite nopeesti himan kautta ja hain Villen Kilon asemalta, josta me sitte suunnattiin Tapiolaan, koska molempien piti käydä Ålandsbankenin konttorissa. Sieltä suunnattiin Subwayn kautta Centtiin, jossa sitte oltiin hetkinen ja käytiin kaupassa ostamassa ES ja Ristorante pizzaa. Lopulta leiriydyttiin meikäläisen kämpille tuohon TV'n ääreen ja katottiin Ace Venturaa.

Lauantaina olis sit Espoo Live <3 & sunnuntain ohjelma on vielä vähän auki, koska en oo suunitellu siihen mitään. Toivottavasti siihen nyt tulee jotain ohjelmaa.

Being strong is The Only Choice you have

Falling out of love is hard
Falling for betrayal is worse
Broken trust and broken hearts
I know, I know...
Thinking all you need is there
Building faith on love and words
Empty promises will wear
I know, I know...

And now when all is done
There is nothing to say

And if you're done with embarrassing me
On your own you can go ahead tell them

Tell them all I know now
Shout it from the roof tops
Write it on the sky line
All we had is gone now

Tell them I was happy
And my heart is broken
All my scars are open
Tell them what I hoped would be
Impossible, impossible
Impossible, impossible

Yeah. Kehen oikeesti voi luottaa ja kehen ei?
Monelle teistäkin lukijoista  on tullu joskus sellanen fiilis, että haluisitte purkaa sydäntänne jollekille, mut kukaan ei oo paikalla kuunellakseen. Ne useet jotka sanoo, et haluu kuulla, on sellasia randomeja, joille ette haluu kertoo asioista, koska ne on oikeesti vaan uteliaita. Sit on muutama sellanen joille voistte kertoo, mut tiiätte, et kyseisiä ihmisiä ei vois vähempää kiinostaa. Viimisenä on ne yks tai kaks ihmistä jolle kerrotte mielellänne ja jotka kuuntelee, koska ne haluaa auttaa, eikä oo ainoastaan uteliaita.
Mun nää kaks ihmistä hävis tuhka tuuleen. Haluisin yhtäkkiä helvetin ihanan ja hauskan päivän jälkeen käpertyä sängynpohjalle itkemään ja puristaa mun tyynyä mun rintaa vasten.

Miksi näin sitten kävi?
Toinen niistä henkilöistä tiesi liian henkilökohtasesti tän henkilön josta yleensä puhuin ja purin sydäntäni. Muhun iski pelko, et se juttu leviää kulovalkean tavoin ja lopulta oon täysin kusessa. Toinen henkilö taasen ilmaisi lyhyillä "ok" -vastauksillaan, ettei häntä kiinosta, vaikka moneen kertaan sanoin, että ilmoittaa sitten jos juttuni eivät kiinosta.
Kolmas osapuoli jolle voisin kertoa on just tää henkilö josta oon puhunu mun ystäville..

Oikeesti voi jumalauta. Just ku oon päässy pois mun angstialueelta ja pahimman masennuksen kourista, ni tää iskee. Eli niinku tavallisen 17-vuotiaan elämä joka on täynnä yksipuolisia ihastuksia, pettymyksiä ja särkyneitä sydämiä. Mun vitutus on huipussaan, mut samalla haluisin vaan kiittää tästä mitä oon nyt viimesen kahen kuukauden aikana kokenu.

Just let me blow all of your grey clouds away

Elämäni parhaat keskiviikko, torstai, perjantai ja lauantai :D!

Siitä huolimatta, et mulla on huomenna liikkaa ja koulua ja 40min ajomatka lukiolle ja takasin ja että pääsen vasta 16.40 - mun elämä on niin hienoa ku voi vaan olla!

Eilen sain tosin selvitellä vartin verran mun hiuksia, koska toi yks dude sai mahtavan päähänpiston ja tupeeras sormillaan mun muutenki ihan kauheessa kunnossa olevat hiukset ihan sellaseks pörröks XD kaljuunnuin taas niin paljon, et huhhuh.

Olisko ollu torstaina, ku me katottiin Scary Movie 3 ja Ville nukahti tohon sohvalle kesken leffan :D Oli se aika koomista, ku mä nauroin yksin ja sit tajusin yhes vaihees, et se melkeen nojaa mun olkapäähän :D Whatever, sit ollaan vaan pelattu tota Lego Harry Potterii silmät ihan ristis ja mul on ollu vaikeuksia pysyä hengissä sen pelin ajan, ku tää kyseinen jätkä tappaa mut joka kolmas sekunti ihan vaan huvin vuoks >_<

Mut se siit elämäst. Tänään oon vaan datannu ja toivonu, et aika menis nopeemmin, koska ens viikon lauantaina olis Espoo Live <'3

Peltokuvailuja

Oltiin Villen kanssa tänään vähän kuvailemassa tuolla keskellä meidän kauniita Espoon peltoja. Kamera ei tosin irronnu mun kädestä hetkeksikään, joten musta ei oo yhtään kuvia tältä reissulta. Ehkä joskus toiste saatte ihailla mun pärstää.
Kuvia oli alunperin 35, joista karsin 14 parasta ja lopulta näitä jäi käteen vain kahdeksan. Ja joo, kaksi vikaa ei ole pellolta.

Loppuillaksi me majotuttiin meikäläisen huusholliin pelaamaan Lego Harry Potteria, mikä on tietenkin erittäin kehittävää tekemistä. Hehheh.

I Spread My Wings & Learn How To Fly

Ootte saanu kuunnella mun valituksia näistä jätkäongelmista ihan tarpeeks, joten nyt on aika siirtyä aiheessa eteenpäin.

Mun viikko alko ihan kivasti lukuunottamatta sitä osuutta, etten menny liikkatunneille ja myöhästyin tänään ussantunnilta, koska unohdin, että meillä on tiistaisin käytössä eri kellonajat, jollon aamun tunnit alkaa. Mutsia siis odottaa kiva yllätys, jahka se saa tunnuksensa tonne Helmeen (Wilman korvike).... Oh shit.
Huomenna sit 10-13.50 + yks hypäri <3

Miten otsikko liittyy mihinkään?
Sen lisäks, että oon alkanu tutustua ihmisiin ja viettämään aikaa ulkomaailmassa - poissa täältä neljän seinän sisältä -, oon myös ruvennu irrottamaan viikon ja viikonlopun rutiineja toisistaan. Ei sillä, et ryhtyisin täyspäiväiseks juopoks, mutta tasan 5 kuukauden päästä mä oon täysikänen ja aijon alkaa elää kunnolla. Totta kai mä käyn lukioni ja aijon valmistua sieltä hyvin arvosanoin, mut ekaa kertaa koskaan mä huomaan, et mulla on ihan oikeesti sosiaalista elämää.

Aijon siis levittää mun siivet ja lentää hetkiksi kerrallaan pois mun mutsin valvovan silmän alta.
Ps. Tunkekaa ne YOLO't persuksiinne, koska en aijo pistää mun elämää ihan vituiks kuitenkaan.

Butterflies are flying again

 

Ensimmäinen viikko lukiota takana ja mä oon erittäin tyytyväinen lukkariini. Mulla ei oo liian täyteen ängetty ykkösjakso ja se on tosissaan rentouttavaa, ku keskellä päivää on 2 tuntia hypäriä, mikä tarkottaa sitä, et voin ihan hyvin nukkua hetkisen. Tosin hypäreitä mulla on vasta keskiviikkona ja siitä sitte loppuviikkoa kohden (to & pe). Maanantaina ja tiistaina on kaikkein pahimmat päivät (9-16:40 & 9.40-16.40), mut loppuviikkoa kohden helpottaa. Varsinki keskiviikkona, jollon mulla on päivä vaan 10-13.50. Ja siinäki yks hypäri heti ruokailun jälkeen.

Sitten päivän aiheeseen eli tuohon kuvaan. Joka hiton kerta ku mä laitan yhelle tyypille facessa viestiä, se vastaa kauheen kylmästi. Tai no, eihän sitä voi sinäänsä tietää, ku tekstistä ei nää äänensävyä, mut se ei koskaan vastaa hymiöillä ja musta tuntuu, et häiritsen sitä olemassaolollani. Oon varma etten oo ainut, jolla on tällasia fiiliksiä.
Mulla on kans perhosia vatsassa jne, koska oon pitkästä aikaa ihan kunnolla rakastunut. Viime kerralla näin voimakas fiilis tuli vastaan joskus vuosia sitte, ku mun harmiton ihastus kasvo yläasteen myötä ihan rakkaudeks.
Tämä(kin) rakastumisen fiilis on ohimenevää, koska mun ihastuminen on yksipuolista. Mua alkaa ihan tosissaan vituttaa, ku oon aina se ihastunu osapuoli. Tai sitte mun pitäis avata turpani ja ilmaista itseäni silläkin uhalla, että menetän sen vähäisenkin kontaktin mun ihastukseen.
Vittu.

High School

 

Jepjep.

Meikällä alko siis maanantaina lukio Nurmijärvellä ja se ajomatka on tajuttoman rasittava. 40 minuuttia aina yhteen suuntaan ja saman verran takasin. Dieseliä palaa niin paljon, et mulla ei oo kohta rahaa mihinkään muuhun, ku pitää tankata joka neljäs päivä.....

Syksyn tulon huomaa siitä, et mun mielialat heittelee sään mukaan ihan kunnolla. Kesälomalla jos sato, ni kaikki oli edelleen hyvin, mut nyt jos alkaa sataa, ni mä oon heti mieli ihan maassa ja kaikki asiat, jotka on edes vähän huonosti, tuntuu tuhat kertaa isommilta jutuilta.

Kaiken lisäks mun sydän heittää kuperkeikkaa, mut ei siitä sen enempää.... c;

Tossa lukiossa on se mahtava puoli, et mä en tunne sieltä ketään, eikä kukaan tunne mua. Näin mä säästyn ylimääräseltä paskanjauhannalta ja pystyn rentoutumaan tunneilla, sekä keskittymään opiskeluun. Hypärit on hyviä nukkumista varten, varsinki ku mulla on hypärit keskellä päivää, ni saan sit energiaa vetää sen toisenki puoliskon läpi.

Oon alkanu viettää enemmän aikaa mun frendien seurassa centissä ja nyt yhtäkkiä mutsi onki sitä vastaan. Aikasemmin se valitti siitä, et mä istuin aina vaan koneella, eikä mulla ollu kavereita, mut nyt ku oon saanu niitä ja vietän aikaa niiden kanssa, ni mutsi haluais teljetä mut neljän seinän sisään. Näin ainakin siskoltani kuulin.

Miks mä en kelpaa tällasena melkeen kellekkään?

Jauhatte täysin turhaa paskaa

Selasin viime yönä kaikessa tylsyydessäni omaa askiani ja katoin mitä oon vastaillu niihin kyssäreihin. Samalla huomasin yhen todella vittumaisen asian; Muutaman "kysymyksen" joita toisteltiin koko ajan. Siksi kysmys lainausmerkeissä, koska ei ne mitään kyssäreitä ollu.

"Legohammas", "Miks sun hampaat on harmaat", "Hyi vittu sun hampaat"
- Okei, ensinnäkin ootte varmaan nähny vaan kuvia joissa on niin paska valotus, että jopa täydelliset hampaat näyttäis harmailta palikoilta. Toisekseen, mulla on geeneissä virhe, jonka takia multa puuttuu hampaita aika paljon. Se on samalla tavalla virhe ku joku sellanen, et jollain on vaikka kehittymättömät keuhkot, mut tää hammasongelma on vaan lievästi sanottuna paljon pienempi. Etuhampaista multa puuttuu kolme ja loput on poskihampaita. Sen takia mulla on hampaiden välissä isohkoja rakoja, joita oikomalla puristetaan yhteen ja täysi-ikäisenä saan sitten hammasproteesit, jonka jälkeen mun hampaat on valkoset, suorassa ja kauniit.

Sukunimeni jatkuva jankkaus.
- Ihmisillä on vaikeuksia uskoa, että mun sukunimeni on tasan se joka Facebookissa lukee. Sukunimeni vaihtamiseen liittyvä tarina menee siis näin; Vanhempani erosivat monta vuotta sitten ja puolitoista vuotta sitten Tammikuussa äitini päätti, että hän ei halua olla enään saman sukuniminen kuin isäni. No koska olin täyttänyt silloin kuusitoista vuotta, päätin, että haluan olla saman sukuniminen kuin äitini. Niinpä sitten laitoimme maistraattiin paperit ja kesä-heinäkuussa 2012 mun ja mutsin sukunimet vaihtu virallisesti. End of Story.

Ja sit nää peruskaurat "oot ruma", "oot läski", "kaikki vihaa sua", "et tuu koskaa samaa ketää" on oikeesti turhia. Kasvakaa, koska mä oon kasvanu teijän paskanjauhannasta yli.

Life isn't so boring after all

It just took me for a while to notice.

Koulun alkuun on enään viikko tai pari ja tänään tuli soitto Nurmijärven Yhteiskoulun lukiosta, että oon saanu paikan sinne. Ensimmäiseks aloin tietysti itkeä, koska olin niin helpottunu, että sain opiskelupaikan. Tää tietää hiton pitkiä koulumatkoja ja paljon dieselinkulutusta, mut who cares! PÄÄSIN LUKIOON JUMALAUTA <33

Nojoo, en oo pahemmin postaillut, koska oon vihdoinki hankkinu elämän, jota anonyymit vihaajani ovat askissa toivoneet. Oon pyöriny Emilian kanssa paljonki centissä (Espoon Keskusta) ja varmaan ekaa kertaa ikinä kävin leffassa jonkun ihmisen kanssa joka ei ole äitini tai systerini :'D
Toisaalta sit taas koitan päästä eroon tästä toivottomasti ihastumisen tunteesta, koska siitä on mulle pelkkää haittaa ja haluun pystyä jatkamaan mun elämääni, koska tiiän etten tätä kyseistä jätkää tule saamaan.
Ja jos joku valopää nyt arvaa kenestä puhun ja päättää kommentoida, niin voit olla varma ettei kommenttiasi julkaista :) En ota mitään riskejä.